Pelastustoiminta
Alueen pelastustoimi päättää alueen palvelutasosta kuntia kuultuaan. Palvelutasopäätöksessä selvitetään alueen uhat, arvioidaan niistä aiheutuvat riskit, määritellään toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat sekä palvelut ja niiden taso. Palvelutasopäätös toimitetaan aluehallintovirastolle.
Pelastuslaissa palvelutasolle on asetettu tiettyjä perusvaatimuksia. Palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Palvelutasoa määriteltäessä on otettava huomioon myös poikkeusolojen asettamat tarpeet. Pelastuslaitoksen tehtävät on toteutettava mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisimmalla tavalla viivytyksettä ja tehokkaasti.
Palvelutason suunnittelua ja toteuttamista varten pelastustoimen alueet jaetaan onnettomuusriskien perustella riskialueisiin (I-IV). Riskialueella I on onnettomuuksien määrä ja myös suuronnettomuuksien uhka arvioitu suurimmaksi. Alueeseen kuuluvat suurimmat kaupunkitaajamat ja suurteollisuusalueet. Riskialueeseen IV kuuluu vastaavasti asumattomia tai hyvin harvaan asuttuja alueita, joilla onnettomuuksien määrä on vähäinen.
Palokuntien valmius järjestetään siten, että riskialueet saavutetaan riittävillä voimavaroilla niin nopeasti, että pelastustoiminta voidaan hoitaa tehokkaasti. Mitä korkeariskisemmästä alueesta on kyse, sitä parempi tulee toimintavalmiuden olla. Esimerkiksi I-riskialueella palokunnan tulisi saavuttaa kohde pääsääntöisesti 6 minuutissa hälytyksen saatuaan ja II-riskialueella, johon esim. Maaseudun taajamat kuuluvat, 10 minuutissa. Tavoitteiden saavuttamista on mahdollisuus seurata tilastojärjestelmän avulla.
Erilaisia tehtäviä varten on määritelty yhdestä tai useammasta yksiköstä koostuva vaste, jonka hätäkeskus hälyttää onnettomuuspaikalle. Suurimmissa taajamissa palokuntien valmius perustuu ensisijaisesti päätoimiseen, paloasemalla jatkuvassa valmiudessa olevaan henkilöstöön. Muualla henkilöstö voi olla sivutoimista tai sopimuspalokunnan henkilöstöä.
Palokuntien päätoiminen henkilöstö on koulutettu monitoimipelastajiksi. Heillä on valmiudet toimia kaiken tyyppisissä onnettomuustilanteissa sekä myös sairaankuljetuksen ja lääkinnällisen pelastustoimen tehtävissä. Sivutoimisella ja muulla sopimushenkilöstöllä on myös oma koulutusjärjestelmänsä.
Pelastustoimintaa onnettomuuspaikalla johtaa aina pelastusviranomainen. Mikäli toimintaan osallistuu palokunnan lisäksi muiden toimialojen yksiköitä, kuten poliisi ja terveydenhuolto, toimii pelastusviranomainen myös kokonaisuudesta vastaavan yleisjohtajana. Suurissa onnettomuustilanteissa voidaan muodostaa erityinen johtokeskus, jossa pelastustoimen johtaja ja hänen tarvitsemansa asiantuntijat työskentelevät.
Eräät onnettomuustyypit (esim. laajat ja vakavat säteilyonnettomuudet) voivat edellyttää pelastustoimenpiteitä hyvin laajalla alueella, jopa koko maassa. Johtaminen ei tällöin voi perustua pelkästään paikallisiin viranomaisiin. Tämänkaltaisissa tilanteissa on mahdollista, että sisäasiainministeriö vastaa valtakunnallisista toimenpiteistä.
Pelastustoimesta sisäministeriön verkkosivuilla
Selaa aiheeseen liittyviä sivuja: